Tässä on mun koiramummuprojektini kohde Lepi Riihimäeltä. Olin "hänen" seuranaan koko edellisen viikonlopun. Kestää aina vähän aikaa, ennen kuin opin koiran tavoille. Tällä kertaa sekoitin Lepin elämän, kun menimme keskellä päivää lenkille, eikä "hän" saanutkaan ruokaa lenkin jälkeen. Ensin hain hänet pois kodinhoitohuoneesta istumasta. Sitten intensiivistä tuijotusta kohti minua jatkui kaksi tuntia, ennen kuin oli uusi lenkki ja virallinen ruoka-aika. Seuraavana päivänä pidimme visusti oikeasta aikataulusta kiinni. Toisen kerran Lepi meni sekaisin, kun olin laittanut iltaruoan jälkeen seuraavan aamun raksut likoamaan valmiiksi. Lepi laski, että kun ruokakippa on pöydällä, hän saa vielä iltapalaa. No, tilanne korjaantui muutamalla  herkkupalalla, joilla ruokakippa unohtui. Kyllä minulla on vielä paljon oppimista, että pikkuhaukun elämä pysyy tasaisena.