https://vasemmallavanttuulla.vuodatus.net/
perjantai, 24. helmikuu 2017
Hei! Jos eksyit tänne, tervetuloa uuteen osoitteeseen!
keskiviikko, 18. maaliskuu 2015
Jaakobinlähde ja historian havinaa
Ahlaislaiset Facebook-kaverit pistivät pystyyn Ahlainen kuvina -ryhmän. Sitä selaillessa kaivoin myös omat vanhat kuvani esille. Tässä kuvassa Raila-täti on Jaakobinlähteellä. Rantakaupunkilaiset hakivat käyttövetensä tästä yhteisestä kaivosta ämpäri tai kaksi kerrallaan. Taustalla näkyy mummulan piha, joka oli myös kotipihani ensimmäiset kymmenen elinvuottani, jotka asuimme mummulan vintissä. Kuvassa on navettorakennus. Vasemmalla on navetoneteinen, joka toimi osin puuliiterinä, kaikenlaisen isomman tavaran säilytyspaikkana ja mopo- ja pyöräsuojana. Navetoneteiseen saatiin pystytettyä myös luomapuut, kun tehtiin loimet mattopuita varten. Keskellä on navetto, jossa oli muistaakseni minun aikanani enää possu tai kaksi. Ja viimeisenä oikealla ulkohuone, jonka alla ja takana oli pelottava ruuma. Nyt tämä juttu päättyy vähän hassusti pikkulaan, mutta älkää antako sen haitata, vaan aistikaa rauhassa muuta 60-luvun tunnelmaa.
keskiviikko, 18. maaliskuu 2015
Lenkkeilykuvia
Olen ottanut tavaksi ottaa lenkkikuvan, jos kännykkä vaan on tullut mukaan matkaan. On siinä kävellessä aikaa katsella tuiki tuttuja maisemia uudella silmällä, kameran linssin kokoisesti. Ja samalla miettiä, miten katsojalle voisi tarjota uuden näkökulman. Tässä Suosmeren kylää maaliskuisessa auringonpaisteessa, kahden revontuliyön välillä.
keskiviikko, 18. maaliskuu 2015
Virkkauksia
Vihonviimeisin villitys on sitten löytynyt: Pinterest. Mitä hienoimpia malleja ohjeineen.
Ja sitten keskeneräistä Bavaria-tekniikkaa. Vaiks ny patalappu...
maanantai, 16. maaliskuu 2015
Vieraisilla
Olimme eilen kylässä eli vieraisilla. Se, että "käsketään kylään", on erittäin harvinaista herkkua tänä päivänä. Tuntui juhlalliselta vähän pukeutua ja laittautua ja lähteä kylään.
Kyläpaikka oli meille uusi. Tarjan kanssa tiesimme toisemme lapsuudesta, olemme kotoisin samasta kylästä, ja Tarja on ollut sisareni kanssa samalla luokalla kansakoulussa. Meidän tuttavuutemme alkoi viime syyskuussa Espanjassa Nerjan retkellä. Kun odottelimme retkibussia Rafaelin aukion kupeessa Fuengirolassa, katselin viereistä pariskuntaa ja erityisesti rouvaa, että onpa Tarjan näköinen. Päätin, että jossain vaiheessa retkeä lähestyn häntä ja kysyn, josko hän olisi ajattelemani ihminen. Kun retkibussi pysähtyi erääseen vuoristokylään, Tarja tulikin kysymään minulta, olenko se ihminen, joksi hän minut on tunnistavinaan. Siitä lähti juttu liikkeelle, ja retken jälkeen menimme vielä syömään yhdessä Ramazotti-ravintolaan. Loman aikana tapasimme vielä kaksi muutakin kertaa ruokailun merkeissä. Iloisena yllätyksenä nyt keväällä saimme heiltä kyläkutsun.
Oli erittäin kiva tavata, kiitos Tarja ja Stefan!